Kestli

Casparo Kaestli ja hänen vaimonsa Mega Stupani asuivat 1700-luvun lopulla Lavinin kaupungissa, Graubündenin maakunnassa, Sveitsissä. Heillä oli luultavasti monta lasta. Yksi heidän pojistaan, Johann Kestli, syntyi 14. päivänä tammikuuta 1789 Lavinissa, Sveitsissä, ja kuoli 25. päivänä heinäkuuta 1850 Helsingissä. Vuonna 1821 hän avioitui Johanna Forsströmin kanssa. Tämä syntyi Somerolla 24. päivänä huhtikuuta 1792 ja kuoli Helsingissä maaliskuun 26. päivänä 1867.

Johannin ja Johannan ainoa lapsi, tytär Johanna Elisabeth Kestli, syntyi Helsingissä 4. päivänä helmikuuta 1824. Tämä avioitui 25. päivänä maalikuuta 1841 Meriekipaasin seurakunnassa Helsingissä Karl Johan Otto Gagneurin kanssa. Aviomies oli syntynyt Elimäellä 3. päivänä toukokuuta 1806, ja kuoli Viipurissa 4. päivänä maaliskuuta 1847. Johanna Elisabethin ja Karl Johan Oton tytär Hilda Johanna, s. 30.8.1842 avioitui 17. päivänä joulukuuta 1861 Sipoossa Magnus Wilhelm Malmströmin kanssa. Johannan ja Karl Johan Oton poika Johan Ernfrid, s. 14.11.1843 kuoli naimattomana Puolassa 21. päivänä marraskuuta 1880. Hän vietti usein lomansa sotilaspalveluksestaan Sipoossa, ja hänellä kuuluu olleen lukemattomia rakkaussuhteita, joista olisi syntynyt lehtolapsia Sipooseen. Puhutaan myös että hänet olisi aateloitu Puolassa nimellä de la Gagneur. Tämä lienee mielikuvituksen tuotetta niin aateluuden kuin kieliopin suhteen.

Kestlin suku on peräisin Sveitsin Graubündenistä. Sven Hirn on Svenska Litteratursällskapetin julkaisuun kirjoittanut ”Sockerbagaren från Graubünden”-nimisen esseen. Siinä hän toteaa että Johann Kestli saapui Göteborgiin Odessan kautta vuonna 1815. Oltuaan Göteborgissa opissa kondiittori Florio Catanin luona hän työskenteli Turussa Soltanin luona vuosina 1815-1818. Neiti Johanna Forsström sai vuonna 1818 muuttotodistuksen kotipitäjästään Somerolta muuttaakseen Porvooseen. Johann Kestli sai porvarioikeudet Porvoosta, ja toi ilmeisesti Johanna Forsströmin mukanaan, kun hän perusti konditoriansa Porvoon Raatihuoneentorin laidalle, Holmin taloon. Kestlin seuraaja kondiittorina Porvoossa oli Florio Catani, ja tämä puolestaan sai vuonna 1831 seuraajakseen Nicolai Cantienin. Molemmat olivat kotoisin Graubündenistä. Vuoden 1835 jälkeen Porvoon kondiittorina toimi italialainen Carl Robert Zattini (tai Satini, kuten porvoolaiset nimen äänsivät).

Johann Kestli muutti jo vuonna 1821 Helsinkiin. Vuonna 1824 hän osti raatimies Grahnin talon no 22 Eteläisestä korttelista, Aleksanterinkadulta. Siellä hän piti konditoriaansa ja myös asui perheineen kuolemaansa saakka vuonna 1850. Vuonna 1843 Kestli irtisanoi porvarioikeutensa Helsingistä. Hänen kiinteistönsä Aleksanterinkadulla oli jo 1840-luvulla niin huonossa kunnossa että viranomaiset määräsivät hänet siirtämään rakennuksensa muualle, pois kaupungin keskustasta. Vuonna 1848 Johann Kestli laati senaatin talousosastolle kirjelmän, jossa hän anoi vapautusta käskystä purkaa talonsa ja siirtää se muualle. Hän ilmoitti siinä olevansa valmis rakentamaan aidan näkösuojaksi Fabianinkadulle. Samaisen kirjelmän liitteenä on luettelo kiinteistön rakennuksista. Anomukseensa hän sai kielteisen vastauksen, mutta hänen kiinteistöänsä kohtaan ei ryhdytty toimiin. Vielä vuonna 1855 leski Johanna Kestli laati kirjelmän samasta asiasta. Siihenkin annettiin kielteinen päätös, mutta silloinkaan ei näy ryhdytyn toimenpiteisiin.

Syyskuussa 1856 leski Johanna Kestli möi Aleksanterinkadun kiinteistönsä Reinhold Frenckellille 2500 hopearuplan hinalla. Tilalle hän osti Joackim Ottan leskeltä Hedvig Ottalta kiinteistön Fabianinkatu 7, 4000 hopearuplan hinalla. Siellä leski Johanna Kestli eli kuolemaanasa saakka maaliskuun 26. päivänä 1867.

Tyttären, Johanna Elisabeth Kestlin elämä on lyhyesti kerrottavissa. Hän oli ainoa lapsi kondiittori Kestlin talossa Aleksanterinkadulla. Hänen koulunkäynnistään meillä ei ole tietoa, mutta oletettavasti hänen vanhempansa pystyivät häntä opettamaan ja kasvattamaan. Juuri täytettyään 17 vuotta hän 1841 avioitui kaksi kertaa vanhemman, siis 34 vuotiaan luutnantin Karl Johan Otto Gagneurin kanssa. He olivat ehkä tavanneet luutnantin loman aikana kaupungilla, ja komea meriupseeri oli lumonnut nuoren tytön. Karl Johan Otto palveli koko uransa aikana eri laivoilla merillä. Tästä syystä hän avioliiton aikana varmasti oli paljon poissa kotoa. Hän erosi sotilaspalveluksesta tammikuussa 1844. Helmikuussa 1844 tytön isä, kondiittori Kestli erotti pariskunnan ja otti tyttärensä lapsineen asumaan Aleksanterinkadulle. Syynä tähän oli varmaan aviomiehen väkivaltainen ja holtiton elämä. Tämän jälkeen avioparilla ei ollut minkäänlaista yhteyttä.

Karl Johan Otto laittoi maaliskuussa 1844 lehteen ilmoituksen, jossa hän tarjoutui antamaan navigointiopetusta. Hänen osoitteensa oli silloin Mariankadulla. Vuoden 1847 helmi-maaliskuun aikana Karl Johan Otto julkaisi kolme ilmoitusta Finlands Allmänna Tidningarissa, jossa hän kehotti vaimoansa Johanna Elisabethin palaamaan yhteiselämään kanssaan. Muussa tapauksessa hän sanoi aikovansa hakeutua uusiin naimisiin. Kaksi päivää kolmannen ilmoituksen ilmestyttyä maaliskuun alussa, Karl Johan Otto Gagneur ampui itsensä Viipurissa. Vuodesta 1845 hän oli oleskellut Saimaan kanavan työmaalla Mälkiän kylässä. Siellä hän ilmeisesti asui velipuolensa Edvard Verner Gagneurin ja ratsumestari Victor Krügerin kanssa. Victor Krüger kuoli lavantautiin tammikuussa 1847. Toivoiko Karl Johan Otto Gagneur voivansa avioitua Krügerin lesken kanssa? Tämä, Louise Henriette Krüger s. Rosenplänter meni vuonna 1848 naimisiin Karl Johan Oton velipuolen, Edvard Verner Gagneurin kanssa.

Mälkiän ja Viipurin tapahtumien aikoihin Johanna Elisabeth kaksine lapsineen asui vanhempiensa kodissa Aleksanterinkadulla Helsingissä. Heinäkuun 23. päivänä 1853 Johanna Elisabeth kuoli pitkällisen sairauden murtamana. Hän oli kuollessaan ainoastaan 29-vuotias. Lapset, Hilda Johanna ja Johan Ernfrid joutuivat orvoiksi ennen teini-ikää, ja varttuivat isoäidin kodissa. Heidän isoisänsä kuoli jo vuonna 1850. Johan Ernfrid kävi koulua 16-vuotiaaksi, ja siirtyi sen jälkeen sotilasuralle isänsä tavoin. Hilda Johanna kasvatettiin kotona, ja hän avioitui 19-vuotiaana 1861 sipoolaisen Magnus Wilhelm Malmströmin kanssa.  Kun isoäiti Johanna Kestli kuoli maaliskuussa 1867, perivät lapset Hilda Johanna  ja Johan Ernfrid Fabianinkadun kiinteistön. Kun Johan Ernfrid kuoli 1880 ja Hilda Johanna 1896, siirtyi Fabianinkatu 7  kiinteistö lopullisesti Magnus Wilhelm Malmströmin haltuun. Tässä osoitteessa Magnus Wilhelm ja useat hänen aikuisista lapsistaan asuivat vuosisadan vaihteen tienoilla ja rouva Anna Strandström s. Libäck, piti siinä täysihoitolaa 1900-luvun alkuvuosina. Rouvan tyttäret Zaida ja Selma avioituivat veljesten Valfrid ja Bernhard Malmströmin kanssa vuosina 1900 ja 1901.

© Släktföreningen Malmström-Gagneur Sukuyhdistys