Muita sukutapahtumia

Retki Sibbesgårdeniin ja Smedsiin syyskuun 6. päivänä 2015

Kokoonnuimme Smedsin pihalle kello 13. Sieltä kävelimme mäkeä ylös Sibbesgårdenin ulkoilmamuseoon, joka on perustettu vuonna 1937. Sipoon kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja Hans Blomberg oli meitä vastassa ja toimi oppaanamme kun tutustuimme museon kaikkiin taloihin.

http://www.sibbo.hembygd.fi/Site/Data/1113/Files/Sibbesgardens%20byggnader.pdf

Päärakennus Fram-Martis on paritupa voudesta 1787. Sekä se että Matbacka vuodelta 1804 on sisustettu eri kylistä kerätyillä aikakaudelle tyypillisillä huonekaluilla ja esineillä. Lisäksi mäellä on lukuisia ulkorakennuksia, m.m. Donabackariihi ja Fafan aitta. Varsinkin Fafan aitta oli meistä kiinnostava. Se on peräisin Käsiksestä ja Britta (sukuhaara 5) osaa kertoa siitä tarinoita, esimerkiksi siitä miksi seinässä on reikiä?

Katsaus oli erttäin mielenkiintoinenn. Paitsi Fram-Martin ja Matbackan aikakauden sisustukseen saimme myös tutustua 4H-näyttelyyn, sotahistorialliseen näyttelyyn vuosilta 1939-45 ja Matabackan vitriinikaappehin, jossa selostettiin Sipoon historiaa.

Sibbesgårdenista kävelimme takaisin Smedsiin, jossa talon isäntä Pehr-Olof Eklund toivotti meidät tervetulleiksi. Hän kertoi talon asukkaista aina 1700-luvulta asti. Silloin talon isäntinä oli Samuelsson-niminen suku. He omistivat talon kolmen sukupolven ajan. Sen jälkeen talon osti Hjulberg-niminen suku, joka oli kotoisin Kittsistä. Smeds yhdistetiin Kittsiin. Pian Smeds kuitenkin myytiin Brännsistä kotoisin olevalle suvulle. Heillä oli Maria-niminen tytär, joka avioitui Karl Gustav Weckströmin kanssa. Karl Gustav oli torppari Tuusulasta ja perhe asui aluksi siellä. Perheeseen oli syntynyt yksi tytär, kun Karl Gustav osti Smedsin apeltaan vuonna 1853. Tällöin tilalla oli neliskulmainen hirsitalo. Kätevänä miehenä tunnettu Karl Gustav aloitti kuitenkin nykyisen päärakennuksen salvostyöt vuonna 1861. Hän oli silloin jo 61-vuotias ja hänen poikansa Anders Gustav peri pian talon ja rakensi päärakennuksen valmiiksi. Anders avioitui Köipiksestä kotoisin olevan Olgan kanssa. Olga oli olevinaan parempi kuin muut ja halusi tulla kutsutuksi Köpoljaksi (ruotsia ja tarkoittaa Ostoöljy). Anders kuoli varhain ja hänen poikansa Gunnar oli seuraava isäntä. Hänkin kuoli nuorena ja hänen vaimonsa Elvira eli kauan leskenä talossa. Vanhin poika Karl Gustav oli mennyt naimisiin Tuusulasta kotoisin olevan tytön kanssa, ja kun Karl Gustav muutti Tuusulaan han myi Smedsin siskolleen Dorikselle, jonka aviomies oli Birger Hildén (sukuhaara 3). Heidän tyttärensä Birgit avioitui Pehr-Olof Eklundin kanssa. Birgit ja Pehr-Olof ostivat Smedsin vuonna 1988.

Talon asukkaiden esittelyn jälkeen istuimme lounaspöytään ja nautimme hyvästä ruoasta. Puitiin Weckströmin ja Hildénin sukujen historiaa ja siinä sivussa Sibbesgårdenin kokemuksia muistellen käsiteltiin koko Sipoon historiaa. Kukaan ei kuitenkaan myöntänyt yrittäneensä nostaa Nils-Fafan lyftoa (katso yllä olevaa linkkiä.) Sibbesgårdenin nurmella.

Malmström-Gagneur-suku kiittää Pehr-Olofia moistorikkaasta iltapäivästä.

Hallitus järjesti sukutapahtuma Ljusbackassa 1.9.2013.

Sukutapahtumassa oli läsnä 26 aikuista ja 11 lasta.

Tervetulotoivotuksen jälkeen istuimme pöytään. Solveig Nordström oli valmistanut makaronilaatikon, jonka nautimme ketsupin tai puolukkahillon kera. Marlene Günsberg oli leiponut leivän. Ruoan jälkeen joimme kahvin Marlenen sokerikakun kera. Taloudellisesti tapahtuma onnistui yli odotusten. Aikuisilta veloitimme 10€ ruoasta, ja tilavuokran(100€) jälkeen jäi jopa pieni voitto.

Ohjelmana oli musiikkia. Ensin Cilla Österlund ja Pii Wahlroos nuorimpien avustuksella esittivät ja lauloivat akrobaattisen melodian säestäen itseänsä koputtaen mukeilla lattiaan. Myöhemmin Iris Heinonen soitti poikkihuilulla sikermän Junnu Vainion säveliä.

Tämän jälkeen lapset ryhtyivät leikkimään Cillan ja Piin johdolla. Ulkona leikittiin ”Kymmenen tikkua laudalla” ja ”Nurkkajussia”. Lyhyiden sadekuurojen aikana lapset siirtyivät keittiöön sisäleikkien pariin. Leikit olivat jatkoa kevään riennoille Savijärvellä. Jälleen lapsilla oli hulvattoman hauskaa.

Ohjelman tärkein osa oli keskustelu suvusta. Lähtökohtana oli selostus Hilda Johannan ja Magnus Wilhelmin jälkeläisistä. Keskustelun aikana ehdotettiin että kirjoitettaisiin kirja suvusta. Ehdotus sai positiivisen vastaanoton ja johti kirjakomitean perustamiseen. Marlene Günsberg valittiin kirjakomitean toimittajaksi.

Kaikki sukuhaarat käytiin läpi. Todettiin että melkein kaikissa sukuhaaroissa on jäseniä jotka mielellään kirjoittavat. Marlenelle voi lähettää kirjoituksia. Niiden ei tarvitse olla kirjallisia mestariteoksia. Kirjakomitea toimittaa ja kokoaa kirjan lopulliseen muotoonsa.

Odotamme jännityksellä lopputulosta, jonka pitäisi olla valmis jonkun vuoden päästä.

Åke Gagneur berättar och Jan Smedberg kollar på datorn.

Åke Gagneur kertoo och Jan Smedberg selaa tietokoneella.

 © Släktföreningen Malmström-Gagneur Sukuyhdistys